Juoksuelämää haavaisen paksusuolen tulehduksen kanssa

Blogissa on ollutkin useaan otteeseen puhetta haavaisesta paksusuolen tulehduksesta (colitis ulcerosa). Ajattelin tähän kirjoitukseen tiivistää vuoteni tämän sairauden kanssa ja lähinnä kuinka tämä on vaikeuttanut juoksuharrastusta.

Toukokuu 2015

Toukokuussa, ehkä jopa huhtikuun puolella alkoi ripulointi. Ripuloinnille en keksinyt mitään syytä ja oletin tämän lähtevän parissa päivässä pois. Parin päivän sijaan kuluikin pari viikkoa ja loppua ei näkynyt. Samalla Tukholman Maraton lähestyi kovaa vauhtia. Matka jota varten oli koko talvi treenattu ja maksettu monta sataa euroa itse matkasta. Treenaus sujui sisulla, mutta luonnollisesti parannusta ei tullut. Parin viikon ripuloinnin jälkeen kokeilin imodiumia, ei auttanut. Näiden viikkojen aikana tuli kokeiltua kaikenlaista ruokavaliota, ei auttanut.

Hyvä kysymys, ei välttämättä naurata aina

Toukokuun puolivälissä Helsingissä oli HCR eli massajuoksutapahtuma ja matkana 21,1 km. Tässä vaiheessa ruoka ei enää maistunut. Aamulla sain syötyä pari nakkia ja ennen lähtöä kaksi juustohampurilaista. Tämä siis poikkeaa normaalista tankkauksesta, näillä tankkauksilla ei oikeastaan olisi mitään asiaan tehdä 2 tunnin liikuntasuoritus. Sisulla kuitenkin lähtöviivalle ja maaliin alle kahdessa tunnissa. Juoksun jälkeisenä päivänä olin melkoisen väsynyt.

Vieläkin sinnittelin töissä, mutta nyt oli jo jätettävä juoksulenkit väliin. Vähitellen ripuli oli muuttunut veriseksi. Vessassa oli käytävä noin tunnin välein, yöllä muutaman tunnin välein. Kuun loppupuolella kuukauden ripuloinnin ja kuumeen myötä päätin vihdoin hakeutua hoitoon. Työterveydessä CRP:t oli noussut ja lääkäri vilkaisi peräaukkoon joka oli tulehtunut. Työterveyden lääkäri totesi, että nyt olisi mentävä keskussairaalan päivystykseen koska hän ei pysty asian kanssa enempää auttamaan.

Keskussairaalan päivystyksessä otettiin verikokeet ja minut siirrettiin sisätautien osastolle. Tässä vaiheessa sain nesteytystä ja antibioottia. Sisätautienosastolla puolestaan otettiin ahkerasti ulostenäytteitä. Näillä haluttiin sulkea salmonellat ym. ripulia aiheuttavat seikat pois. Ei ollut kyse mistään salmonellasta kuten arvelinkin. Muutaman päivän kuluttua olo oli jo parempi ja CRP-arvo laskenut. Uloste oli edelleen ripulia, mutta nyt ei tarvinnut käydä pöntöllä kuin ehkä viisi kertaa päivässä. Asia ei oikein edennyt ja toivon pääseväni kotiin. Lopulta minut päätettiin kotiuttaa vaikkakin ripuloin.

Niin Tukholman maraton jäi siis väliin. En edes lähtenyt katsomaan kilpailua koska vessoja olisi pitänyt olla todella tiuhaan ja laivallakin matkaseurue ei välttämättä olisi pitänyt kun vessa olisi ollut koko ajan minun käytössäni.

Kesäkuu 2015

Sain heti kesäkuussa soiton keskussairaalasta gastroenterologia poliklinikalta. Olin saanut ajan hyvin nopeasti paksusuolen tähystykseen mikä oli hieno juttu! Ei muuta kuin colonsteril-jauhot kotiin ja parin päivän päästä tyhjentelemään suolistoa. Jonkinlainen virhe oli Googlettaa tähystyksestä ja colonsteril-jauhoista. Ei se kokemus muutu miksikään vaikka Googlettaisit, riippuu ihmisestä ja tilanteesta onko tähystys kivualias vai kivuton.

Edellisenä iltana ennen tähystystä piti siis suolisto tyhjentää. Tyhjennystä varten pitää juoda nelisen litraa Colonsteril -nestettä. Neste tehdään kotona kyseisestä jauheesta. Vinkkinä voin sanoa, että neste kannattaa kylmentää mahdollisimman kylmäksi. Lasillinen kannattaa juoda mahdollisimman välillä kulauksilla ja juomisen jälkeen sitruunalohko suuhun. Tällä tavalla sain nesteet juotua suhteellisen helpolla. Samalla pitää myös olla ravinnotta, mutta se ei ollut ongelma koska ruoka ei maistunut.

Sitten koitti aamu jolloin tähystys tehtiin. Kieltämättä jännittävää oli istuskella ja odotella vuoroa kun netin palstoilta olin lukenut kivuliaista kokemuksista. Sairaanhoitaja tuli pyytämään huoneeseen jossa oli vaatteiden vaihto. Jalkaan hienot peräluukulliset kertakäyttöshortsit. Vaatteiden vaihdon jälkeen laitettiin kanyyli, ihan vain sitä varten jos tarvitsee antaa kipulääkettä. Tämän jälkeen odottelimme sairaanhoitajan kanssa lääkäriä. Lääkäri tuli hieman myöhässä.

Lääkäri aloitti tähystyksen. Itse tähystysletku kameroineen on melko kapea. Letkun sisäänsaaminen tuntui, mutta ei kuitenkaan kivualiaalta.  Tähystys kesti ehkä noin 15 minuuttia ja ainoastaan muutaman kerran sattui vatsaa mutta ei kuitenkaan hillitöntä kipua. Tähystyksen loppuvaiheessa halusin jo nähdä videokuvaa suolestani, mielenkiintoisen näköistä! Lääkäri näki nopeasti, että suolisto on tulehtunut ja otti koepaloja. Koepalojen ottaminen ei tunnu lainkaan.

Diagnoosi on colitis ulcerosa eli krooninen paksusuoletulehdus. Kotiin viemisenä resepti kortisonikuuriin sekä Asacol pitkäaikaiseen käyttöön. Kortisoniksi määrättiin Prednisonia, jonka aloitusannoksena 40 mg, josta 5 mg pudotus joka viikko. Asacolin annostus 2x800 mg aamuin illoin.

Kortisoni alkoi tehota lähes välittömästi. Jo seuraavana päivänä loppui vessassa juokseminen. Kyseessä oli noin kahden kuukauden kuuri. Jotkut saavat kortisonista pahojakin sivuoireita, mutta itselläni ainoastaan kasvoihin tuli finnejä ja ehkä hieman pulleammat posket. Ehkä yöunet jäivät hieman huonommiksi, mutta en tiedä johtuiko se kortisonista. Kortisonin rinnalla aloin syödä myös Asacolia. Asacolista en oikein osaa sanoa mitään, ei siitä ainakaan sivuoireita tule toisaalta en ole vakuuttunut onko lääkkeestä mitään hyötyä.

 Heinäkuu 2015

Juoksutreenejä pääsin jatkamaan normaalisti heinäkuussa. Juoksu kulki ja heinäkuussa kilometrejä kertyi 200 km ja elokuussa oleva Helsinki City Maraton tuntui mahdolliselta. Haavainen paksusuolen tulehduskin oli hyvin rauhoittunut. Tosin ei se uloste ollut kiinteää, mutta kerran vuorokaudessa riitti kun kävi pöntöllä.

Treenit siis sujuivat mukavasti läpi heinäkuun ja HCM lähestyi!

 Elokuu 2015

Elokuussa oli vuorossa kauan odotettu maraton, odotusta lisäsi huomattavasti toukokuussa väliin jäänyt Tukholman maraton. Elokuun alkupuolella tein vain pieniä ja melko kevyitä juoksuharjotteita. On hyvin järkevää yleisesti keventää harjoittelua lähellä kilpailua ja IBD-sairauden kanssa tämä tuntui erittäin järkevältä.



HCM juostiin elokuun puolivälissä. Ilma oli lämmin ellei jopa helteinen ja lähtöhän Helsingissä on tuttuun tapaan päivän kuumimpana hetkenä eli kello 15:00. Ensimmäiset 5 km sujuivat erittäin maltillisesti (31:55) ja 10 km tuli täyteen ajassa 1:01. Puolimatkaan asti kaikki sujui hyvin ja puolikkaalle kirjautui ajaksi 2:03. Loppumatka olikin sitten melkoista tuskaa! Oli kuuma ja tuntui, että juomisesta oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Lopulta homma meni kävelyksi ja maaliviivan ylitin ajassa 4:28. Ei tullut siis parannusta maratonaikaani, mutta maalissa oli erittäin hyvä fiilis!


Syyskuu 2015

IBD-sairaus on ollut suhteellisen rauhallinen. Elo - ja syyskuun vaihteessa on perinteiseen tapaan Helsinki Midnight Run johon on siis tullut osallistuttua. Tietysti myös tänä vuonna. Maratonista oli vain muutama viikko joten lyhyen matkan treenille jäi kovin vähän aikaa. Toisaalta kesä oli hyvin treenattu eli hyvät pohjat oli luotu kympille. Juoksu tuli ja meni. Juoksu sujui hyvin, mutta 45 minuutin aika jäi vielä odottamaan alitustaan. Tällä kertaa aikana oli 46:24.
 

Lokakuu 2015 - Joulukuu 2015

Juoksun ohella aloitin syksyllä kuntosaliharjoittelun. Kuntosaliharjoittelun aloittamisesta löytyy enemmän tietoa blogini yksittäisistä kirjoituksista. Ehkä oleellisin juttu syksyn osalta oli, että mahakipuja alkoi esiintyä iltaisin ja pian elimistö alkoikin oireilla enemmän. Kortisonikuuri piti aloittaa uudelleen. Onneksi kortisoni puri tälläkin kertaa, mutta lääkärin mukaan kortisonia ei voi syödä loputtomasti.

Kommentit