tiistai 16. elokuuta 2016

Uni on tärkeä osa kuntoilua

Se tunne kun juoksukilpailu on seuraavana päivänä ja yöllä et tahdo saada unta millään? Tämä tilanne lienee tuttu melko monelle kuntoilijalle. Pelkästään juoksuharjoittelu arjessa vaatii hyvät unet, jotta harjoituslenkillä saa kehosta kaiken irti ja vastaavasti keho pääsee lepäämään öisin kunnolla.

Tilasin testauksen vuoksi ilmaiseksi tutusmispakkauksen melatoniinia. Mistään unilääkkeestä ei ole kyse, vaan melatoniini on ihmisen elmistössä luontaisesti esiintyvä "pimeähormoni". Normaalisti melatoniinin eritys lisääntyy pian pimeyden tulon jälkeen ja on huipussaan puolen yön jälkeen. Eritys on pienempään jos ihminen kärsii stressistä. Ylipäätään arkielämän rytmi saattaa vaihdella jolloin elimistö saattaa mennä "sekaisin".

Käyttämäni Melaton+ tuote on markkinoiden vahvin ilman reseptiä saatava melatoniinituote. Tuote on nyt tarjouksessa eli 3,90 eurolla saat 30 tabletin pakkauksen. Tästä pääset tutustumaan tuotteeseen tarkemmin.

maanantai 15. elokuuta 2016

Narsisti päivittää urheilusuorituksensa Facebookkiin?

Eilen luin Kauppalehdestä mielenkiintoisen jutun jossa oli tutkittu liikuntaharrastajien Facebook -päivityksiä. Alkuun on myönnettävä, että itse olen pari kertaa päivittänyt FB:hen juokseeni maratonin tai puolimaratonin. Sen jälkeen en ole katsonut tarpeelliseksi kertoa juoksuharrastukseni, tuskinpa ketää kiinnostaa kuinka monta lenkkiä teen viikossa ja onko lenkit tehty epäinhimilliseen aikaan tai kaatosateessa? Toki on mukava tietää kaveripiiristä, että juoksevatko muutkin mutta siihen ei tarvita päivittäisiä päivityksiä.

Kauppalehden uutisessa olikin päädytty, että innokkaasti omista urheilusuorituksistaan kertovilla on narsistisia piirteitä. Tutkijoiden mukaan kuntoilupäivityksissä yksinkertaisesti halutaan julkisesti kertoa kuinka paljon ihminen panostaa itseensä ja kohottaa itsetuntoa.

Tutkijat päätyivät, jollei yllä erittäin kiinnostaviin urheilusuorituksiin, niin kannattaa pidättäytyä omien liikuntasuoritusten parantumisesta kertovista postauksista. Eli tämän mukaan on sallittua kertoa ensimmäisestä maratonista ym.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Nesteytys lenkillä

Toisinaan lenkillä näkee juomareppujen ja pullojen kanssa varustautuneita juoksijoita. Hyvin usein ajattelen, että ovatko he oikeasti juoksemassa puolimaratonia vai ovatko kympinlenkillä. Omasta mielestäni 10 kilometrin lenkeillä et tarvitse nesteytystä oli hellettä tai ei. Toki jos juomisen pystyy jotenkin helposti toteuttamaan ja neste ei hölsky mahassa, niin mikäpä siinä jos hörppäsee puolivälissä.

Monesti olen itse juossu puolimaratonejakin ilman nesteytystä, viimeksi HCR meni ilman juomataukoja. Maalissa sitten tietysti tankattiin kunnolla ja tietysti noin tunti ennen lähtöä tuli vielä tankattua vettä ja kokista.

Nyrkkisääntönä hyvin usein pidentää, että jos lenkki kestää yli tunnin, niin silloin olisi hyvä juoda. Jos puhutaan maratonin mittaisesta juoksusta, niin juominen on erittäin tärkeää alusta alkaen. Maratoneilla itse juon jokaisella juomapisteellä, mutta juomamäärän pidän maltillisena ja oikeastaan ensimmäisellä pisteellä kyseessä on lähinnä kielen kostuttaminen. Suosin tankkauksessa aina urheilujuomaa koska se on maukasta ja siinä on hiilareita ja suoloja.

Kotona juomapisteitä ei kuitenkaan ole. Juomareput saattaa tulla kyseeseen tai juoman kantaminen kädessä. Kummatkin ovat epäkäytännöllisiä. Kannattaa tehdä lenkki hieman syrjemmässä ja tehdä itselle juomapiste. Keskellä metsää kukaan ei liene kiinnostunut juomavetesi myrkyttämisestä tai varastamisesta. Vastaavasti voit tehdä esimerkiksi 5 km kierroksia ja kotiovellasi hörppäät juomaa ja jatkat matkaa.

maanantai 1. elokuuta 2016

Juoksuelämää haavaisen paksusuolen tulehduksen kanssa

Blogissa on ollutkin useaan otteeseen puhetta haavaisesta paksusuolen tulehduksesta (colitis ulcerosa). Ajattelin tähän kirjoitukseen tiivistää vuoteni tämän sairauden kanssa ja lähinnä kuinka tämä on vaikeuttanut juoksuharrastusta.

Toukokuu 2015

Toukokuussa, ehkä jopa huhtikuun puolella alkoi ripulointi. Ripuloinnille en keksinyt mitään syytä ja oletin tämän lähtevän parissa päivässä pois. Parin päivän sijaan kuluikin pari viikkoa ja loppua ei näkynyt. Samalla Tukholman Maraton lähestyi kovaa vauhtia. Matka jota varten oli koko talvi treenattu ja maksettu monta sataa euroa itse matkasta. Treenaus sujui sisulla, mutta luonnollisesti parannusta ei tullut. Parin viikon ripuloinnin jälkeen kokeilin imodiumia, ei auttanut. Näiden viikkojen aikana tuli kokeiltua kaikenlaista ruokavaliota, ei auttanut.

Hyvä kysymys, ei välttämättä naurata aina

Toukokuun puolivälissä Helsingissä oli HCR eli massajuoksutapahtuma ja matkana 21,1 km. Tässä vaiheessa ruoka ei enää maistunut. Aamulla sain syötyä pari nakkia ja ennen lähtöä kaksi juustohampurilaista. Tämä siis poikkeaa normaalista tankkauksesta, näillä tankkauksilla ei oikeastaan olisi mitään asiaan tehdä 2 tunnin liikuntasuoritus. Sisulla kuitenkin lähtöviivalle ja maaliin alle kahdessa tunnissa. Juoksun jälkeisenä päivänä olin melkoisen väsynyt.

Vieläkin sinnittelin töissä, mutta nyt oli jo jätettävä juoksulenkit väliin. Vähitellen ripuli oli muuttunut veriseksi. Vessassa oli käytävä noin tunnin välein, yöllä muutaman tunnin välein. Kuun loppupuolella kuukauden ripuloinnin ja kuumeen myötä päätin vihdoin hakeutua hoitoon. Työterveydessä CRP:t oli noussut ja lääkäri vilkaisi peräaukkoon joka oli tulehtunut. Työterveyden lääkäri totesi, että nyt olisi mentävä keskussairaalan päivystykseen koska hän ei pysty asian kanssa enempää auttamaan.

Keskussairaalan päivystyksessä otettiin verikokeet ja minut siirrettiin sisätautien osastolle. Tässä vaiheessa sain nesteytystä ja antibioottia. Sisätautienosastolla puolestaan otettiin ahkerasti ulostenäytteitä. Näillä haluttiin sulkea salmonellat ym. ripulia aiheuttavat seikat pois. Ei ollut kyse mistään salmonellasta kuten arvelinkin. Muutaman päivän kuluttua olo oli jo parempi ja CRP-arvo laskenut. Uloste oli edelleen ripulia, mutta nyt ei tarvinnut käydä pöntöllä kuin ehkä viisi kertaa päivässä. Asia ei oikein edennyt ja toivon pääseväni kotiin. Lopulta minut päätettiin kotiuttaa vaikkakin ripuloin.

Niin Tukholman maraton jäi siis väliin. En edes lähtenyt katsomaan kilpailua koska vessoja olisi pitänyt olla todella tiuhaan ja laivallakin matkaseurue ei välttämättä olisi pitänyt kun vessa olisi ollut koko ajan minun käytössäni.

Kesäkuu 2015

Sain heti kesäkuussa soiton keskussairaalasta gastroenterologia poliklinikalta. Olin saanut ajan hyvin nopeasti paksusuolen tähystykseen mikä oli hieno juttu! Ei muuta kuin colonsteril-jauhot kotiin ja parin päivän päästä tyhjentelemään suolistoa. Jonkinlainen virhe oli Googlettaa tähystyksestä ja colonsteril-jauhoista. Ei se kokemus muutu miksikään vaikka Googlettaisit, riippuu ihmisestä ja tilanteesta onko tähystys kivualias vai kivuton.

Edellisenä iltana ennen tähystystä piti siis suolisto tyhjentää. Tyhjennystä varten pitää juoda nelisen litraa Colonsteril -nestettä. Neste tehdään kotona kyseisestä jauheesta. Vinkkinä voin sanoa, että neste kannattaa kylmentää mahdollisimman kylmäksi. Lasillinen kannattaa juoda mahdollisimman välillä kulauksilla ja juomisen jälkeen sitruunalohko suuhun. Tällä tavalla sain nesteet juotua suhteellisen helpolla. Samalla pitää myös olla ravinnotta, mutta se ei ollut ongelma koska ruoka ei maistunut.

Sitten koitti aamu jolloin tähystys tehtiin. Kieltämättä jännittävää oli istuskella ja odotella vuoroa kun netin palstoilta olin lukenut kivuliaista kokemuksista. Sairaanhoitaja tuli pyytämään huoneeseen jossa oli vaatteiden vaihto. Jalkaan hienot peräluukulliset kertakäyttöshortsit. Vaatteiden vaihdon jälkeen laitettiin kanyyli, ihan vain sitä varten jos tarvitsee antaa kipulääkettä. Tämän jälkeen odottelimme sairaanhoitajan kanssa lääkäriä. Lääkäri tuli hieman myöhässä.

Lääkäri aloitti tähystyksen. Itse tähystysletku kameroineen on melko kapea. Letkun sisäänsaaminen tuntui, mutta ei kuitenkaan kivualiaalta.  Tähystys kesti ehkä noin 15 minuuttia ja ainoastaan muutaman kerran sattui vatsaa mutta ei kuitenkaan hillitöntä kipua. Tähystyksen loppuvaiheessa halusin jo nähdä videokuvaa suolestani, mielenkiintoisen näköistä! Lääkäri näki nopeasti, että suolisto on tulehtunut ja otti koepaloja. Koepalojen ottaminen ei tunnu lainkaan.

Diagnoosi on colitis ulcerosa eli krooninen paksusuoletulehdus. Kotiin viemisenä resepti kortisonikuuriin sekä Asacol pitkäaikaiseen käyttöön. Kortisoniksi määrättiin Prednisonia, jonka aloitusannoksena 40 mg, josta 5 mg pudotus joka viikko. Asacolin annostus 2x800 mg aamuin illoin.

Kortisoni alkoi tehota lähes välittömästi. Jo seuraavana päivänä loppui vessassa juokseminen. Kyseessä oli noin kahden kuukauden kuuri. Jotkut saavat kortisonista pahojakin sivuoireita, mutta itselläni ainoastaan kasvoihin tuli finnejä ja ehkä hieman pulleammat posket. Ehkä yöunet jäivät hieman huonommiksi, mutta en tiedä johtuiko se kortisonista. Kortisonin rinnalla aloin syödä myös Asacolia. Asacolista en oikein osaa sanoa mitään, ei siitä ainakaan sivuoireita tule toisaalta en ole vakuuttunut onko lääkkeestä mitään hyötyä.

 Heinäkuu 2015

Juoksutreenejä pääsin jatkamaan normaalisti heinäkuussa. Juoksu kulki ja heinäkuussa kilometrejä kertyi 200 km ja elokuussa oleva Helsinki City Maraton tuntui mahdolliselta. Haavainen paksusuolen tulehduskin oli hyvin rauhoittunut. Tosin ei se uloste ollut kiinteää, mutta kerran vuorokaudessa riitti kun kävi pöntöllä.

Treenit siis sujuivat mukavasti läpi heinäkuun ja HCM lähestyi!

 Elokuu 2015

Elokuussa oli vuorossa kauan odotettu maraton, odotusta lisäsi huomattavasti toukokuussa väliin jäänyt Tukholman maraton. Elokuun alkupuolella tein vain pieniä ja melko kevyitä juoksuharjotteita. On hyvin järkevää yleisesti keventää harjoittelua lähellä kilpailua ja IBD-sairauden kanssa tämä tuntui erittäin järkevältä.



HCM juostiin elokuun puolivälissä. Ilma oli lämmin ellei jopa helteinen ja lähtöhän Helsingissä on tuttuun tapaan päivän kuumimpana hetkenä eli kello 15:00. Ensimmäiset 5 km sujuivat erittäin maltillisesti (31:55) ja 10 km tuli täyteen ajassa 1:01. Puolimatkaan asti kaikki sujui hyvin ja puolikkaalle kirjautui ajaksi 2:03. Loppumatka olikin sitten melkoista tuskaa! Oli kuuma ja tuntui, että juomisesta oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Lopulta homma meni kävelyksi ja maaliviivan ylitin ajassa 4:28. Ei tullut siis parannusta maratonaikaani, mutta maalissa oli erittäin hyvä fiilis!


Syyskuu 2015

IBD-sairaus on ollut suhteellisen rauhallinen. Elo - ja syyskuun vaihteessa on perinteiseen tapaan Helsinki Midnight Run johon on siis tullut osallistuttua. Tietysti myös tänä vuonna. Maratonista oli vain muutama viikko joten lyhyen matkan treenille jäi kovin vähän aikaa. Toisaalta kesä oli hyvin treenattu eli hyvät pohjat oli luotu kympille. Juoksu tuli ja meni. Juoksu sujui hyvin, mutta 45 minuutin aika jäi vielä odottamaan alitustaan. Tällä kertaa aikana oli 46:24.
 

Lokakuu 2015 - Joulukuu 2015

Juoksun ohella aloitin syksyllä kuntosaliharjoittelun. Kuntosaliharjoittelun aloittamisesta löytyy enemmän tietoa blogini yksittäisistä kirjoituksista. Ehkä oleellisin juttu syksyn osalta oli, että mahakipuja alkoi esiintyä iltaisin ja pian elimistö alkoikin oireilla enemmän. Kortisonikuuri piti aloittaa uudelleen. Onneksi kortisoni puri tälläkin kertaa, mutta lääkärin mukaan kortisonia ei voi syödä loputtomasti.

Polar M600 rannesykemittari

Polarin uusi M600 rannesykemittari julkistetaan ylihuomenna 3.8. Rannesykemittarit ovat aiemmin olleet harvinaisia, toki muutamissa aktiivisuusrannekkeissa on ollut sykkeen mittaus ranteesta. Syy on harvinaisuuteen ollut hyvinkin yksinkertainen! Ranteesta ei ole aiemmin saatu mitattu sykettä luotettavasti ja tarkasti. Olen kyllä itse hyvin skeptinen Polarin uutuudeen suhteen, sillä perinteisen M400 sykemittarin kanssa on ollut paljon ongelmia.

Kuntopossin saamien tietojen mukaan M600 urheilukellossa on värillinen kosketusnäyttö ja tosiaan ehkäpä se suurin uudistus on sykkeen mittaaminen ranteesta. Aiempaan M400 urheilukelloon viitaten suuri toivomus olisi, että latausliitin olisi laadukas. Jäädään odottelemaan millainen tämä uusi M600 on ja mihin tämän hinta asettuu.

Kuvakaappaus Polarin verkkosivuilta.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Pohkeet kipeytyy juostessa

Pohkeet kipeytyy juostessa on yleinen juoksijan vaiva. Itselläni pohjekipua oli muutama vuosi sitten, silloin kun aloitin juoksun. Juoksutreenien myötä pohjekipu on hävinnyt kokonaan, mutta mitä tehdä kun pohkeet kipeytyvät eikä mikään tunnu auttavan?

Täytyy muistaa, että yleensä säännöllisen lenkkeilyn myötä pohjelihaksen kivut vähitellen häviävät. Ensimmäiseksi kannattaa varmistaa, että lenkkitossut ovat hyvät ja sopivat sinulle. Pohjekivusta kärsivällä on tärkeää, että lenkkareissa on hyvä vaimennus sekä oikeanlaista tukea jalkaholvissa. Juoksumäärästä riippuen lenkkarit kannattaa uusia vuosittain, sillä ajanmyötä tarpeellinen tuki ja vaimennus häviävät. Tämä osuus on helpoin toteuttaa, se vaatii vain rahaa.

Itse en ole venyttelyiden puolesta puhuja, mutta sanovat pohjelihasten venyttelyn ehkäisevän pohjekipua. Tyypillinen pohjelihasten venyttely tehdään esimerkiksi nojaamalla jalkaterällä seinään ja painamalla samalla voimakkaasti maahan. Pidä venytys tasaisena noin 15 sekuntia kerrallaan. Venyttelyt tehdään ennen lenkkiä, tarvittaessa lenkin aikana kerran ja vielä lenkin loputtua.



Pehmeä juoksualusta saattaa olla myös näppärä helpotus pohjekipuiluun. Esimerkiksi pururata on huomattavasti miellyttävämpi alusta jalalle kuin asvaltti. Voit aloittaa esimerkiksi pururadalla ja juosta lenkin loppuosa asvaltilla jotta jalat kuitenkin tottuisivat myös asvaltilla juoksuun.

Oman kokemuksen perusteella pohjekivut kyllä lähtevät aikanaan pois kun jalat saavat sopivasti treeniä ja juoksulenkkarit ovat asialliset. Jos kipeytymistä tapahtuu myöhemminkin ja jopa kävellessä, niin kannattaa käydä lääkärissä. Taustalla voi olla lääkärihoitoa vaativia sairauksia kuten penikkatautia, rasitusmurtuma tai hermon pinnetila.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

HCR suoritettu ennätysajalla

 Olin jo hyvissä ajoin ilmoittaunut Helsinki City Runille josta on jo muodostumassa perinne. Tämä oli neljäs kerta! En oikein ole ollut tyytyväinen kevään juoksutreeneihin, mutta silti ennakkoon odotin parantavani puolimaratonin ennätystäni ja niin myös kävi. Loppuaika oli 1:48:23, mutta haaveeksi jäi siis 1:45 alittaminen. Palataan kisatunnelmiin.

Helsingin Olympiastadionhan on tänä vuonna poissakäytöstä ja sen vuoksi tapahtuma-alue on kokenut muutoksia. Remontista huolimatta Helsingin jäähallin parkkipaikka oli pysäköintikäytössä tuttuun tapaan. Näppärä paikka pysäköidä auto. Töölön kisahallilta myös tänä vuonna piti hakea lähtöpaketti jossa ei oikeastaan muuta ole kuin "sirullinen" juoksunumero. Eli ajanotto tagi on integroitu nykyään juoksunumeroon. Ennenhän lenkkariin piti kiinnittää pieni tagi ajanoton vuoksi.



Koska juoksunumerot pitää hakea hyvissä ajoin, niin odottelu aikaa jää varsin runsaasti. Tässä välissä perinteisesti olen käynyt Mäkkärissä burgerilla. Mäkkärin burgerit mielestäni ovat oikeasti hyvää ruokaa urheilua varten. Niissä on hiilareita, proteiinia, suolaa ja tietysti hyvä maku. Lisäksi Kokiksessa on paljon sokereita jotka imeytyvät nopeasti urheilusuoritusta varten. Täydellistä!

Täytyy sanoa, että tänä vuonna (2016) HCR:ässä oli jotenkin vaisu meininki. Yksi syy lienee sateinen sää, mutta onneksi juuri ennen lähtöä sade taukosi sopivasti. Tänä vuonnahan Helsingissä HCR juostiin puolimaraton uusitulla reitillä. Reittiä oli ennakkoon kuvattu urbaaniksi, nopeaksi ja yleisöäkin piti olla reitillä paljon. Reitti tosiaan oli uusi, mutta mitäänsanomaton lenkki jossa ensin juostiin Baanaa pitkin keskustaan ja talojen takapihojen tiukkojen kurvien kautta takaisin tutulle reitille metsään. Yleiskuvana voi sanoa, että alkuun oli tasaista tai alamäkeä, asfalttia sekä tiukkoja mutkia. Noin 13 kilometrin jälkeen kaupunkireitti loppui ja loppumatka juostiin sorapinnalla metsän keskellä ja samalla reitti muuttui mäkiseksi.

Ja sitten vielä itse juoksuun. Itselläni viime viikon treenit ennen lähtöä oli jäänyt kehnoiksi IBD vaivasi ja kortisonikuuri jälleen päällä. Käytännössä ei uskaltanut antaa aivan kaikkeasa juoksussa, varsinkin kun sykkeet olivat noin 15 yksikköä suuremmat kuin yleensä. Tasaisella vauhdilla kuitenkin tuli uusi ennätysaika puolimaratonille eli 1:48:23.


Jälkikäteen labroista ilmeni, että hemoglobiini oli pudottunut 20 yksikköä ja oli 120. Tulehdusarvot 69. Lisäksi Azamun lääkekokeilu oli ärsyttänyt haiman pahasti. Seuraavana päivänä nousikin kuume sekä sietämättömät vatsakivut. Vatsakivut ovat nyt hellittäneet kun Azamun lääke lopetettiin ja kortisoni on saanut suolenkin kuriin. Kohta taas pääsee palailemaan juoksupoluille ja miettimään löytyisikö joku mukava puolikas vielä tälle vuodelle.